Tuntuu, että neuleet eivät etene, joten oli pakko aloittaa nopea välityö. Lisäksi tarvitsin neutraalin värisen myssyn, sillä värjäsin rumanbeigen kevät/syksytakkini vihreäksi, johon tietenkään eivät sovi tummanpunaiseen talvitakkiin sävytetyt asusteet. (Miksi lempivärini ovat vastavärit?) Baskerit ovat kauniita, kunnes yritän asetella sellaista päähäni: eivät sovi meikäläisen kuuppaan. Perinteinen pipo on taas käyttökelvoton niissä tilanteissa, kun haluaisi hiusten olevan perille tultuakin liiskaantumatta päälakea vasten. Pelastukseni ovat pipobaskerit, myssykät tai miksi rakasta lasta haluaakaan kutsua, tuoreimmasta päästä Jatan Mario-myssy.
Otin kuvat itselaukaisimella. Jälleen kerran tuloksena oli monenlaista otosta, mm. Ella Eteispupu. Ellalla oli tärkeä tehtävä toimia kameran tarkennuskohteena, kun painoin itselaukaisimen päälle. Todennäköisesti kamerassa olisi namiska, jossa etäisyydensäädön automatiikan saisi pois päältä, mutta koska kamera on ollut meillä vasta vajaat puolitoista vuotta, en ole jaksanut paneutua saksankieliseen käyttöohjeeseen kovin tarkasti. Ella siis pääsi kuvaan vahingossa. Sinänsä kuvasta tuli oikeaoppisesti aseteltu, suorat viivat kutakuinkin kultaisessa leikkauksessa.
Omasta pärstästäni otetut kuvat vaativat aikamoisen läjän huumorintajua, etten olisi masentunut tyystin. Niin paljon itseironiaa minulla ei ole, että laittaisin karmaisevimpia otoksia näytille. Onneksi joukossa oli hyviäkin.
Mario-myssyyn kuuluu tietysti virkattu pyörylä. Reunahuitulat kehitin itse, vaikka ehkä niihin olisi ohjekin jossain olemassa. Tarkoitukseni oli ommella pupun ympärille pieniä nappeja. Mutta oliko pikkunappirasia siellä, missä sen olisi pitänyt olla? Ei. Löytyikö rasia kuumeisesta etsinnästä huolimatta? Ei. Paloiko Maartsilta pinna? Kyllä. Ompelin siis koristeeksi helmiä, mikä ei huono ratkaisu tainnut ollakaan.
Kävin eilen miehen kanssa pääkaupunkiseudulla. Ohjelmaamme kuului impressionistinäyttely Emmassa, mutta vaikka impressionismi on suosikkitaidesuuntaukseni, nykytaiteen puoli oli minusta kiinnostavampi. Esillä oli mm. Anu Tuomisen Porkkanoiden kasvattaminen. (Olen yrittänyt neljänä kesänä kasvattaa porkkanoita meidän kasvimaalla, mutta tulos on ollut surkea. Pitää varmaan siirtyä Tuomisen menetelmään.)
Museovierailun jälkeen minulla oli treffit Pelagian kanssa, ja kiersimme kultaisen kolmion Neuletikki - Soukan Menita - Novitan tehtaanmyymälä. Kuvasta näette tuloksen. Tekisi mieli sanoa, että tässäkin kuvassa on peili, mutta kun ei ole. Itse asiassa toinen pussilankapaketti peittyy kerien alle.
Lupaan päivittää lankalaatikon tilanteen, kunhan olen saanut vietyä pienet ostokseni kirjanpitoon. Pupunnimeämiskilpailu edellisessä kirjoituksessa on edelleen käynnissä!
Mario-myssy
Malli: Jatta soheltaa -blogista
Lanka: Tivolin Linen with Cotton (75 % puuvillaa, 25 % pellavaa, 50 g = 89 m, ostettu Dublinista), Novitan Florica (100 % villaa, 50 g = 163 m)
Langankulutus: Linen jne. 60 g, Florica 30 g, pyörylään sekalaisia jämiä 10 g
Puikot: 4 mm
Virkkuukoukku: 3 mm
Malli: Jatta soheltaa -blogista
Lanka: Tivolin Linen with Cotton (75 % puuvillaa, 25 % pellavaa, 50 g = 89 m, ostettu Dublinista), Novitan Florica (100 % villaa, 50 g = 163 m)
Langankulutus: Linen jne. 60 g, Florica 30 g, pyörylään sekalaisia jämiä 10 g
Puikot: 4 mm
Virkkuukoukku: 3 mm
Otin kuvat itselaukaisimella. Jälleen kerran tuloksena oli monenlaista otosta, mm. Ella Eteispupu. Ellalla oli tärkeä tehtävä toimia kameran tarkennuskohteena, kun painoin itselaukaisimen päälle. Todennäköisesti kamerassa olisi namiska, jossa etäisyydensäädön automatiikan saisi pois päältä, mutta koska kamera on ollut meillä vasta vajaat puolitoista vuotta, en ole jaksanut paneutua saksankieliseen käyttöohjeeseen kovin tarkasti. Ella siis pääsi kuvaan vahingossa. Sinänsä kuvasta tuli oikeaoppisesti aseteltu, suorat viivat kutakuinkin kultaisessa leikkauksessa.
Omasta pärstästäni otetut kuvat vaativat aikamoisen läjän huumorintajua, etten olisi masentunut tyystin. Niin paljon itseironiaa minulla ei ole, että laittaisin karmaisevimpia otoksia näytille. Onneksi joukossa oli hyviäkin.
Mario-myssyyn kuuluu tietysti virkattu pyörylä. Reunahuitulat kehitin itse, vaikka ehkä niihin olisi ohjekin jossain olemassa. Tarkoitukseni oli ommella pupun ympärille pieniä nappeja. Mutta oliko pikkunappirasia siellä, missä sen olisi pitänyt olla? Ei. Löytyikö rasia kuumeisesta etsinnästä huolimatta? Ei. Paloiko Maartsilta pinna? Kyllä. Ompelin siis koristeeksi helmiä, mikä ei huono ratkaisu tainnut ollakaan.
Kävin eilen miehen kanssa pääkaupunkiseudulla. Ohjelmaamme kuului impressionistinäyttely Emmassa, mutta vaikka impressionismi on suosikkitaidesuuntaukseni, nykytaiteen puoli oli minusta kiinnostavampi. Esillä oli mm. Anu Tuomisen Porkkanoiden kasvattaminen. (Olen yrittänyt neljänä kesänä kasvattaa porkkanoita meidän kasvimaalla, mutta tulos on ollut surkea. Pitää varmaan siirtyä Tuomisen menetelmään.)
Museovierailun jälkeen minulla oli treffit Pelagian kanssa, ja kiersimme kultaisen kolmion Neuletikki - Soukan Menita - Novitan tehtaanmyymälä. Kuvasta näette tuloksen. Tekisi mieli sanoa, että tässäkin kuvassa on peili, mutta kun ei ole. Itse asiassa toinen pussilankapaketti peittyy kerien alle.
Lupaan päivittää lankalaatikon tilanteen, kunhan olen saanut vietyä pienet ostokseni kirjanpitoon. Pupunnimeämiskilpailu edellisessä kirjoituksessa on edelleen käynnissä!
Kommentit