Neulojilta saa välillä kuulla, että puolisot eivät välttämättä ole kauhean ihastuneita villapuseroihin, koska ne ovat niin kuumia. Minun mieheni on onneksi poikkeus: 7 veikasta tehtyä kirjoneulepuseroa (ajalta ennen bloggausta) hän on pitänyt tosi paljon ja Isoveli-palmikkopaitakin on mieluinen kylmemmällä säällä. Villaneuleet eivät kuumota eivätkä kutita. Kunnes sitten joulukuussa eräänä päivänä...
Meille oli tulossa vieraita, oli leivottu, siivottu, hössötetty. Lämpötila siis oli varmaan pari astetta normaalia korkeammalla. Mies kävi ennen vieraiden tuloa vaihtamassa päälleen nätisti sanottuna elämää nähneen collegepaidan. Keskusteluhan siitä sukeutui.
Meille oli tulossa vieraita, oli leivottu, siivottu, hössötetty. Lämpötila siis oli varmaan pari astetta normaalia korkeammalla. Mies kävi ennen vieraiden tuloa vaihtamassa päälleen nätisti sanottuna elämää nähneen collegepaidan. Keskusteluhan siitä sukeutui.
- Et kai sinä tuossa paidassa aio olla vieraiden aikaan?
- Ai miksen?
- No siksi, kun sinulla on vaimosi neulomia hienoja paitojakin.
- Mutta kun ne on niin kuumia!
- Ai miksen?
- No siksi, kun sinulla on vaimosi neulomia hienoja paitojakin.
- Mutta kun ne on niin kuumia!
Siinä se sitten tuli. Olin niin järkyttynyt, että suustani lipsahti saman tien lupaus neuloa Brutukselleni kevyemmän paidan.
Minulla on aiemmin ollut huonoja kokemuksia Tenneestä, ja puseroprojekti vain vahvisti sen, ettei meitä ole tarkoitettu yhteen. Neulepinnasta tuli löysähköä ohjekokoa pienemmilläkin puikoilla, joten ei varmaankaan olisi ollut liioittelua (tai paremminkin vähättelyä) ottaa kaksipuolosen puikot. Lisäksi Tennessee meni tuhannelle sikkuralle, ja langanpäät kietoutuivat toistensa ja kerältä tulevan langan ympärille hankalaksi sotkuksi. Yhtään solmua kerissä ei tullut vastaan, mikä on tämänkokoisessa työssä kunnioitettava saavutus.
Mallineule oli selkeä ja mielenkiintoinen, ja ohje muutenkin huolellisesti laadittu. kuten IK:n ohjeet muutenkin. Hihojen puolivälissä neulojan kaveri Into otti ja häippäisi, ja silloin tunsi tosiaan tekevänsä käsityötä. Onneksi fufo-tempaus oli päällä, joten Innon sijaan kaveerasin Sisun kanssa ja sainkin viimeisenä päivänä paidan valmiiksi. Kaula-aukkoon olisi kuulunut tulla vetoketju, mutta päädyin kuitenkin nappeihin.
Basket Weave Pullover
Ohje: The Best of Interweave Knits
Koko: rinnanympärys 123 cm
Lanka: Novitan Tennessee (100 % puuvillaa, 100 g = 214 m), väri 328
Langankulutus: 810 g
Puikot: 3 mm, resoreissa 2,5 mm
Minulla on aiemmin ollut huonoja kokemuksia Tenneestä, ja puseroprojekti vain vahvisti sen, ettei meitä ole tarkoitettu yhteen. Neulepinnasta tuli löysähköä ohjekokoa pienemmilläkin puikoilla, joten ei varmaankaan olisi ollut liioittelua (tai paremminkin vähättelyä) ottaa kaksipuolosen puikot. Lisäksi Tennessee meni tuhannelle sikkuralle, ja langanpäät kietoutuivat toistensa ja kerältä tulevan langan ympärille hankalaksi sotkuksi. Yhtään solmua kerissä ei tullut vastaan, mikä on tämänkokoisessa työssä kunnioitettava saavutus.
Mallineule oli selkeä ja mielenkiintoinen, ja ohje muutenkin huolellisesti laadittu. kuten IK:n ohjeet muutenkin. Hihojen puolivälissä neulojan kaveri Into otti ja häippäisi, ja silloin tunsi tosiaan tekevänsä käsityötä. Onneksi fufo-tempaus oli päällä, joten Innon sijaan kaveerasin Sisun kanssa ja sainkin viimeisenä päivänä paidan valmiiksi. Kaula-aukkoon olisi kuulunut tulla vetoketju, mutta päädyin kuitenkin nappeihin.
Kommentit