Edellisen postauksen Palleroiset saivat ansaitsemaansa (?) huomiota :). Pesukoneeseen lähti tällainen lankasatsi:
Kävi siis niin, että yksi lankakerä lähti karkuun, purkaantui ja kietoutui sukkahousunlahkeissa olleiden kerien ympäri. Tuloksena oli omalaatuinen möykkykasa, jonka selvittelyyn upposi aikaa jokunen tovi, vaikka ihan surutta leikkelin saksilla sotkuja auki. Langat lähtivät vielä pesuun ylimääräisen värin poistamiseksi, tällä kertaa tiukasti solmittujen sukkahousujen sisässä ja vielä varmuuden vuoksi pesupusseissa, koska huumorintaju ei olisi enää kestänyt toista teurastamon kaatopaikalta poimitun läjän inkarnaatiota.
Loppujen lopuksi sukkahousuissa pysyneet langat värjäytyivät nätisti. Vaaleammat langat ovat Jasminea, jossa on 40 % tekokuitua, minkä vuoksi se ei värjääntynyt kovin voimakkaasti. Todellisuudessa langat eivät ole niin pinkit kuin kuvassa. Punaisemmat kerät ovat Suvia. Satunnaistarkastuksen perusteella langat näyttävät värjäytyneen tasaisesti myös kerän sisältä. Alun perin oranssi kerä oli varmaankin se, joka purkaantui. Nekin langanjämät pelastin talteen, koska eihän hyvää lankaa voi heittää roskiin, eihän?
Tässä välissä tuli pistäydyttyä Dublinissa. Laajempaa matkakertomusta en aio kirjoittaa, mutta kerrottakoon, että kaupunki sijaitsee Liffey-joen rannalla, emme olleet ainoat ihmiset niillä main, ja kevät oli jo pitkällä.
Yksi lankakauppakin mahtui kaupunkikierrokselle, tai oikeastaan se oli kangaskaupan lankaosasto. Lankavalikoima oli kohtalaisen laaja, mutta suurin osa langoista oli tekokuituisia. Myynnissä oli isoja, kauniinvärisiä 400 g:n keriä eikä hintakaan ollut kuin 10 e:n tienoilla, mutta ihanuus loppui siinä vaiheessa, kun kosketti kerää ja tunsi tekokuituisen nahkeuden. Puuvillalangat taas olivat haljunvärisiä. Viimein mukaan lähti 100 g puuvilla-pellavasekoitetta. Näin hävettävän vähän lankaa siis ostin. Lupaan, ettei tällainen leväperäisyys toistu! Onneksi sentään sain ostettua edes neulelehden ja embossaus-jauhepakkauksen.
Kävi siis niin, että yksi lankakerä lähti karkuun, purkaantui ja kietoutui sukkahousunlahkeissa olleiden kerien ympäri. Tuloksena oli omalaatuinen möykkykasa, jonka selvittelyyn upposi aikaa jokunen tovi, vaikka ihan surutta leikkelin saksilla sotkuja auki. Langat lähtivät vielä pesuun ylimääräisen värin poistamiseksi, tällä kertaa tiukasti solmittujen sukkahousujen sisässä ja vielä varmuuden vuoksi pesupusseissa, koska huumorintaju ei olisi enää kestänyt toista teurastamon kaatopaikalta poimitun läjän inkarnaatiota.
Loppujen lopuksi sukkahousuissa pysyneet langat värjäytyivät nätisti. Vaaleammat langat ovat Jasminea, jossa on 40 % tekokuitua, minkä vuoksi se ei värjääntynyt kovin voimakkaasti. Todellisuudessa langat eivät ole niin pinkit kuin kuvassa. Punaisemmat kerät ovat Suvia. Satunnaistarkastuksen perusteella langat näyttävät värjäytyneen tasaisesti myös kerän sisältä. Alun perin oranssi kerä oli varmaankin se, joka purkaantui. Nekin langanjämät pelastin talteen, koska eihän hyvää lankaa voi heittää roskiin, eihän?
Tässä välissä tuli pistäydyttyä Dublinissa. Laajempaa matkakertomusta en aio kirjoittaa, mutta kerrottakoon, että kaupunki sijaitsee Liffey-joen rannalla, emme olleet ainoat ihmiset niillä main, ja kevät oli jo pitkällä.
Yksi lankakauppakin mahtui kaupunkikierrokselle, tai oikeastaan se oli kangaskaupan lankaosasto. Lankavalikoima oli kohtalaisen laaja, mutta suurin osa langoista oli tekokuituisia. Myynnissä oli isoja, kauniinvärisiä 400 g:n keriä eikä hintakaan ollut kuin 10 e:n tienoilla, mutta ihanuus loppui siinä vaiheessa, kun kosketti kerää ja tunsi tekokuituisen nahkeuden. Puuvillalangat taas olivat haljunvärisiä. Viimein mukaan lähti 100 g puuvilla-pellavasekoitetta. Näin hävettävän vähän lankaa siis ostin. Lupaan, ettei tällainen leväperäisyys toistu! Onneksi sentään sain ostettua edes neulelehden ja embossaus-jauhepakkauksen.
Kommentit