Pitkät jalat kuuluvat käsittääkseni länsimaiseen kauneusihanteeseen. Minulla on pitkät jalat. Mutta on näistä kauneuskapineista välillä riesaakin, esimerkiksi silloin, kun bussiin on ahdettu penkit ihan liian tiukkaan. Tai silloin, kun yrittää säätää kuntosalin takareisilaitetta omille mitoille sopivaksi. Tai silloin, kun haluaa neuloa polvisukat, joissa on hiukan valumavaraakin.
Vaikkei sukissa mennyt kuin vajaa kuukausi, niin nämä olivat kyllä neulemaailman Iisakin kirkko. Ajattelin, että pyöräytän Sukkasadon aikana ainakin parit polvarit. Hyvä että hermo riitti yksienkin pyöräyttämiseen. Olin mielestäni neulonut sukalle pituutta riittävästi, mutta kun sovitin, se ulottui vasta pohkeen puoliväliin. Neuloin 10 senttiä lisää, mutta sukka ulottui edelleen vasta pohkeen puoliväliin.
Luin jostain, että polvesta maahan mitattu pituus on noin neljäsosan ihmisen kokonaispituudesta. Minulla ko. mitta on 50 cm. Olen hädintuskin 170 cm pitkä, joten siitä voi laskeskella, millainen mittavirhe minun kohdallani on tullut. On siinä hommaa, kun kitkuttaa 8 cm ylipitkään sääreen sukkia.
Kantapään tein niin, että jätin silmukat apulangoille ja neuloin kannan jälkikäteen. Otin silmukat puikoille ja kavensin kannan samaan tapaan kuin kärjen nauhakavennus tehdään. Viimeiset silmukat yhdistin silmukoimalla. Kantapäästä tuli siisti ja reiätön, (vaikka kuvassa näyttäisi reikä ammottavan), mutta nauhakavennus muodostaa aika voimakkaan linjan.
Olen miettinyt asioita kantapään kautta muutenkin. Olen hehkuttanut tiimalasikantapäätä, koska siinä ei tarvitse poimia silmukoita. Minulla jää kuitenkin aina vähintään toiseen reunaan reikä. Lisäksi tiimalasi ei tee tilaa jalkapöydän puolelle, kuten ne tekniikat, joissa neulotaan kantalappu. Ranskalainen kantapää tuntuisi istuvan parhaiten jalkaani, mutta sitä taas ei voi tehdä kärjestä aloitettaviin sukkiin (vai voiko?). Täydellisen mieluista sukkatekniikkaa ei taida minulle olla. Ja juu, kyllä minulla on ihan oikeitakin ongelmia...
Tällä kertaa silmukkamäärä ja pohjelisäykset osuivat nappiin. Pohkeen paksuimmalta kohdalta sukka on kyllä napakka, mutta eipähän tarvitse hankkia erikseen tukisukkahousuja.
Miehen kanssa oli erimielisyyttä, onko ruosteisen rakennustelineen käyttäminen taustalla sopivaa. Suostui tuo sentään yhden kuvan ottamaan. Meillä siis rempataan taas talon ulkoseinää. Tällä kertaa mukana on ihan ammattilaisia. Kivaahan se on, kun nuoria miehiä kiipeilee ikkunan takana. Täytyy myös myöntää, että naulaimen tussahdus on korville ja hermoille huomattavasti miellyttävämpää kuin perinteinen vasaroiminen.
Polvisukat
Ohje: kärjestä aloitettu, alussa 60 s, lopussa 76 s, kantapää jälkikäteen
Lanka: Garnstudion Fabel (75 % villaa, 25 % polyamidia, 50 g = 205 m), väri 674
Langankulutus: 140 g
Lanka: Garnstudion Fabel (75 % villaa, 25 % polyamidia, 50 g = 205 m), väri 674
Langankulutus: 140 g
Puikot: 2 mm
Aloitettu: 1.9.2008
Valmistunut: 25.9.2008
Vaikkei sukissa mennyt kuin vajaa kuukausi, niin nämä olivat kyllä neulemaailman Iisakin kirkko. Ajattelin, että pyöräytän Sukkasadon aikana ainakin parit polvarit. Hyvä että hermo riitti yksienkin pyöräyttämiseen. Olin mielestäni neulonut sukalle pituutta riittävästi, mutta kun sovitin, se ulottui vasta pohkeen puoliväliin. Neuloin 10 senttiä lisää, mutta sukka ulottui edelleen vasta pohkeen puoliväliin.
Luin jostain, että polvesta maahan mitattu pituus on noin neljäsosan ihmisen kokonaispituudesta. Minulla ko. mitta on 50 cm. Olen hädintuskin 170 cm pitkä, joten siitä voi laskeskella, millainen mittavirhe minun kohdallani on tullut. On siinä hommaa, kun kitkuttaa 8 cm ylipitkään sääreen sukkia.
Kantapään tein niin, että jätin silmukat apulangoille ja neuloin kannan jälkikäteen. Otin silmukat puikoille ja kavensin kannan samaan tapaan kuin kärjen nauhakavennus tehdään. Viimeiset silmukat yhdistin silmukoimalla. Kantapäästä tuli siisti ja reiätön, (vaikka kuvassa näyttäisi reikä ammottavan), mutta nauhakavennus muodostaa aika voimakkaan linjan.
Olen miettinyt asioita kantapään kautta muutenkin. Olen hehkuttanut tiimalasikantapäätä, koska siinä ei tarvitse poimia silmukoita. Minulla jää kuitenkin aina vähintään toiseen reunaan reikä. Lisäksi tiimalasi ei tee tilaa jalkapöydän puolelle, kuten ne tekniikat, joissa neulotaan kantalappu. Ranskalainen kantapää tuntuisi istuvan parhaiten jalkaani, mutta sitä taas ei voi tehdä kärjestä aloitettaviin sukkiin (vai voiko?). Täydellisen mieluista sukkatekniikkaa ei taida minulle olla. Ja juu, kyllä minulla on ihan oikeitakin ongelmia...
Tällä kertaa silmukkamäärä ja pohjelisäykset osuivat nappiin. Pohkeen paksuimmalta kohdalta sukka on kyllä napakka, mutta eipähän tarvitse hankkia erikseen tukisukkahousuja.
Miehen kanssa oli erimielisyyttä, onko ruosteisen rakennustelineen käyttäminen taustalla sopivaa. Suostui tuo sentään yhden kuvan ottamaan. Meillä siis rempataan taas talon ulkoseinää. Tällä kertaa mukana on ihan ammattilaisia. Kivaahan se on, kun nuoria miehiä kiipeilee ikkunan takana. Täytyy myös myöntää, että naulaimen tussahdus on korville ja hermoille huomattavasti miellyttävämpää kuin perinteinen vasaroiminen.
Kommentit