Eipä tässä kummempia. Miehen villapaita on edennyt hihoihin, ja polvikin kestää parin kilometrin kävelyn isommin inisemättä. Ulkonäöltään polvi on varsin goottihenkinen eli violetti-mustanpuhuva. Tähystysarvet ja turvotus kruunaavat kokonaisuuden.
Kukaan ei ole kierrättänyt minulle lankasuosikkimeemiä, mutta koska itseriittoisesti oletan kaikkien olevan kiinnostunut lankamielipiteistäni, kerron ne kuitenkin. Eikä tässä ole tähän hätään muutakaan blogattavaa.
Lempilangat:
Gjestalin Maija. Lanka tuntuu neuloutuvan melkein itsestään ja neulepinta on kaunista. Värivalikoima on laaja ja pysyvä (toisin kuin en sano millä).
Regia Silk. Ihana huivilanka, helppo neuloa, hillityn kiiltävä, pehmeä mutta ryhdikäs. Väreissä on kauniita, minunnäköisiäni murrettuja sävyjä.
Wetterhoffin Sivilla. Samat sanat kuin Regiasta, lisäksi laaja väriskaala ja kotimaisuus.
Sandnes Garnin Fritidsgarn. Olin jo menettänyt uskoni huopuviin lankoihin, kunnes kokeilin Fritidsgarnia. Lankaa on mukava neuloa, ja huovutetusta pinnasta tulee tasainen ja pehmeä. Värejä on myös moneen lähtöön.
Novitan Samos. Puoleksi muovia oleva lanka ei koostumukseltaan ole ihanteellisin, mutta tykkään Samoksesta silti. Sitä on helppo neuloa, ja kivoja värejäkin siinä silloin tällöin on. Sitä paitsi pitihän tähän listaan saada yksi kotimaisen monopolin tuote.
Ällölangat:
Novitan Palma. Olen ostanut Palmaa onneksi vain yhden kerän, mutta sitä on riittänyt jo kolmeen projektiin eikä se tunnu loppuvan. Lanka näyttää suloisen pehmeältä, mutta on hirvittävää nitkunatkua neulottaessa. Varmaan vuorivillankin työstäminen olisi miellyttävämpää. Novita kehuu, miten Palma on allergikkojen suosiossa. Toivon hartaasti, että mikäli minuun vielä jokin allergia iskee entisten lisäksi, se ei ole sellainen, että joudun neulomaan Palmaa loppuikäni. (En löytänyt Palma-kerääni kuvausta varten. Enpä kovin aktiivisesti etsinytkään.)
Hapsu- ja pörrölangat. Näillä oli aikansa neulehistoriassani, mutta nyt ne ovat totaalisen yöks.
Novitan HipHop. Tahmea, natiseva, huonolaatuinen lanka, kuin hiihtäisi liisterit suksissa kahdenkymmenen asteen pakkasella. Langasta neulomani hame venyy ja venyy (mutta ei pauku), ja se täytyy kasata vyötärölle makkaraksi, jos ei halua kompastella helmoihin. Ikään kuin tarvitsisin vyötärölle lisää makkaroita.
Novitan Huopanen. Kun Huopanen tuli markkinoille, en ollut juuri muista lankamerkeistä kuin Novitasta kuullutkaan. Luulin Novitan hehkutuksen perusteella pesukoneessa huovutettavan langan olevan uusinta uutta, mutta Maija Vilkkumaan sanoin se ei olekaan niin. Pinnasta tulee huovutuksessa kovaa ja epätasaista (vrt. Fritidsgarn), ja muutenkin Huopasesta tekemäni tamineet lähentelevät mörvelökriteerejä.
Novitan Wool. Lanka on 100 % villaa, pehmeää ja siinä on ollut vuosien varrella herkullisia värejä. Kaikki on siis näennäisesti hyvin. Kuitenkin lanka on ikävää neulottavaa eikä houkuttele nykyään yhtään.
Varmaan muillekin lankatehtaille kuin Novitalle sattuu huteja tuotekehittelyssä. Ikävä kyllä kotimaisuus ei ole tae laadusta. Eikä Novitan langoista taideta läheskään kaikkia edes Suomessa tehdäkään.
Kukaan ei ole kierrättänyt minulle lankasuosikkimeemiä, mutta koska itseriittoisesti oletan kaikkien olevan kiinnostunut lankamielipiteistäni, kerron ne kuitenkin. Eikä tässä ole tähän hätään muutakaan blogattavaa.
Lempilangat:
Gjestalin Maija. Lanka tuntuu neuloutuvan melkein itsestään ja neulepinta on kaunista. Värivalikoima on laaja ja pysyvä (toisin kuin en sano millä).
Regia Silk. Ihana huivilanka, helppo neuloa, hillityn kiiltävä, pehmeä mutta ryhdikäs. Väreissä on kauniita, minunnäköisiäni murrettuja sävyjä.
Wetterhoffin Sivilla. Samat sanat kuin Regiasta, lisäksi laaja väriskaala ja kotimaisuus.
Sandnes Garnin Fritidsgarn. Olin jo menettänyt uskoni huopuviin lankoihin, kunnes kokeilin Fritidsgarnia. Lankaa on mukava neuloa, ja huovutetusta pinnasta tulee tasainen ja pehmeä. Värejä on myös moneen lähtöön.
Novitan Samos. Puoleksi muovia oleva lanka ei koostumukseltaan ole ihanteellisin, mutta tykkään Samoksesta silti. Sitä on helppo neuloa, ja kivoja värejäkin siinä silloin tällöin on. Sitä paitsi pitihän tähän listaan saada yksi kotimaisen monopolin tuote.
Ällölangat:
Novitan Palma. Olen ostanut Palmaa onneksi vain yhden kerän, mutta sitä on riittänyt jo kolmeen projektiin eikä se tunnu loppuvan. Lanka näyttää suloisen pehmeältä, mutta on hirvittävää nitkunatkua neulottaessa. Varmaan vuorivillankin työstäminen olisi miellyttävämpää. Novita kehuu, miten Palma on allergikkojen suosiossa. Toivon hartaasti, että mikäli minuun vielä jokin allergia iskee entisten lisäksi, se ei ole sellainen, että joudun neulomaan Palmaa loppuikäni. (En löytänyt Palma-kerääni kuvausta varten. Enpä kovin aktiivisesti etsinytkään.)
Hapsu- ja pörrölangat. Näillä oli aikansa neulehistoriassani, mutta nyt ne ovat totaalisen yöks.
Novitan HipHop. Tahmea, natiseva, huonolaatuinen lanka, kuin hiihtäisi liisterit suksissa kahdenkymmenen asteen pakkasella. Langasta neulomani hame venyy ja venyy (mutta ei pauku), ja se täytyy kasata vyötärölle makkaraksi, jos ei halua kompastella helmoihin. Ikään kuin tarvitsisin vyötärölle lisää makkaroita.
Novitan Huopanen. Kun Huopanen tuli markkinoille, en ollut juuri muista lankamerkeistä kuin Novitasta kuullutkaan. Luulin Novitan hehkutuksen perusteella pesukoneessa huovutettavan langan olevan uusinta uutta, mutta Maija Vilkkumaan sanoin se ei olekaan niin. Pinnasta tulee huovutuksessa kovaa ja epätasaista (vrt. Fritidsgarn), ja muutenkin Huopasesta tekemäni tamineet lähentelevät mörvelökriteerejä.
Novitan Wool. Lanka on 100 % villaa, pehmeää ja siinä on ollut vuosien varrella herkullisia värejä. Kaikki on siis näennäisesti hyvin. Kuitenkin lanka on ikävää neulottavaa eikä houkuttele nykyään yhtään.
Varmaan muillekin lankatehtaille kuin Novitalle sattuu huteja tuotekehittelyssä. Ikävä kyllä kotimaisuus ei ole tae laadusta. Eikä Novitan langoista taideta läheskään kaikkia edes Suomessa tehdäkään.
Kommentit