Viime viikon loppupuoli meni itärajan tuolla puolen. Olimme kaksi päivää Vanhassa Valamossa sekä vierailimme myös Konevitsan luostarissa. Ettei kukaan pakahtuisi jännityksestä, kerron heti aluksi, että matkakohteista huolimatta onnistuin hankkimaan perinteiset tuliaiset:
Kotimatkalla vierailimme Viipurissa ja siellä pellavakaupassa, josta ostin 200 g täyspellavalankaa. Puinen pupu on Viipurin torilta.
Mutta sitten luostareihin. Sekä Valamo että Konevitsahan sijaitsevat Laatokan saarilla. Valamoon lähdettiin laivalla Sortavalasta melko aallokkoisen järven yli. Luostarin pääkirkko näkyy jo kauas.
Mutta sitten luostareihin. Sekä Valamo että Konevitsahan sijaitsevat Laatokan saarilla. Valamoon lähdettiin laivalla Sortavalasta melko aallokkoisen järven yli. Luostarin pääkirkko näkyy jo kauas.
Laivarannasta oli jyrkkä nousu pääluostarin alueelle. Sitä ympäröi muuri, jossa on mm. yöpymistiloja. Pääkirkkoa ympäröi vielä toinen muuri. Tässä ollaan luostarin uloimmalla portilla.
Talvisodan jälkeenhän luostari evakuoitiin Suomen puolelle ja perustettiin Uusi Valamo. Kommunismin kaaduttua Vanha Valamo palautettiin kirkolle, ja luostarielämä elpyi. Luostarin pääkirkko on restauroitu upeasti. Siellä ei valitettavasti saanut kuvata enkä löytänyt luostarin kotisivuiltakaan kirkon sisäkuvia. Ihailemme siis kirkkoa ulkopuolelta:
Kävimme myös muutamassa Valamon skiitoista eli sivuluostareista, joissa osa munkeista asuu. Getsemanen skiitassa on kaunis puukirkko.
Valamossa asuu myös siviiliväestöä. Sekä luostarin että saaren muiden alueiden pihoilla käyskenteli erilaisia eläimiä. Tässä isäntä itse:
Ja seuraavaksi minulla on ilo ja kunnia esitellä tämän blogin ensimmäinen kissakuva.
Ja jottei se jäisi viimeiseksi, laitetaan saman tien toinenkin. Koettakaapa itse perässä: jalka vain pään yli ja sitten häntää nuolemaan.
Valamosta palasimme laivalla mantereella ja sieltä ajoimme läpi Karjalan kauniiden maisemien ja kertakaikkiaan kamalassa kunnossa olevien teiden läpi Vladimirinlahteen, josta seilasimme laivalla kohti Konevitsan saarta.
Konevitsan luostari on Valamoa nuorempi; se on perustettu v. 1393. Luostarin jälleenrakennus on sujunut hitaammin kuin Valamossa, ja rakennukset ovat huonommassa kunnossa, mutta sielläkin asiat menevät koko ajan parempaan suuntaan. Yksi luostarin merkittävistä paikoista on metsän keskellä sijaitseva Hevoskivi, vanha pakanallinen uhripaikka, jonka päälle on nyttemmin rakennettu pieni tsasouna.
Matka oli oikein antoisa ja odotettu, sillä olen pitkään toivonut pääseväni Laatokan luostareihin. Eivätkä tuliaiset jääneet lankoihin ja puupupuun. Viipurin pellavakaupasta mukaan tahtoi myös korea pupuneito, joka sai kotipaikkansa mukaisesti nimen Veeruska Viipurinpupu.
Kommentit