Eilen illalla piti sitten ruveta virkkaamaankin, vaikka kauluksen neulomisessa ja kiinnittämisessä olisi ollut toipilaskädelle ihan tarpeeksi rasitusta. Mutta kun liha on heikko… Aloitin lapaset Mondosta ja sain ne tänään valmiiksi. Mondo on niin paksua lankaa, että tuli suitsait valmista. Peukalo on vähän tönkönnäköinen, mutta muuten tuli kivat. Mondoa on vielä jemmassa ja se haluaa huiviksi. Pipo täydentäisi settiä, mutta siihen ei taida lanka riittää. Ja ainahan voin lainata miehelle neulomaani vihreää pipoa ;).

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olemme menossa tupaantuliaisiin, ja aamulla väsymyksestä kärsivät aivoni ihme kyllä pinnistivät idean pienestä itsetehdystä lahjasta eli avaimenperästä. Virkkasin pari spiraalia vanhan avaimen kaveriksi ja kiinnitin ne lenkkiin.

Ensimmäiseen spiraaliin valitsin liian paksun langan ja spiraalista tuli löpsö. Niinpä Maartsi pelastaa puput –tarinasta tuttu nohevannäköinen pupu sai siitä kaulaliinan.

Jos jotakuta kiinnostaa, spiraali tehdään niin, että ensin virkataan ketjusilmukkaketju, joka on kolme kertaa halutun spiraalin pituinen. Koukusta laskien neljänteen silmukkaan virkataan kolme pylvästä ja siitä eteenpäin virkataan jokaiseen ketjusilmukkaan kolme pylvästä. Pötkylä lähtee kiertymään spiraalille. Parhaiten tuo näyttää sujuvan ohuesta langasta; avaimenperän vaalea spiraali on Novitan Virkkauslankaa. Paksummalla langalla tehdessä pitänee pylväitä virkata yhteen ketjusilmukkaan enemmän. Tämä oli ensimmäinen kokeiluni aiheesta, mutta ideaa täytyy kehitellä.