Södera-sukat
Malli: Vilma
Lanka: Marks & Kattensin Strömpe & Jumpergarn (75 % villaa, 25 % polyamidia, 50 g = 210 m), väri 1753
Langankulutus: 115 g
Puikot: 2 mm
Aloitettu: 20.5.2008
Valmistunut: 6.6.2008
Kyllä tämä on neuleblogi, vaikka viime viikkojen postauksista voisi ihan muuta päätellä. Söderat ovat sekundäärinen ufotyö, sillä tarvitsin niistä kakkosen puikot primääriufoa varten. Sukat on aloitettu Saksan reissulla, ja ne myös edistyivät siellä yllättävän paljon. Ja nyt taisi löytyä minulle sopiva sukantekotapa! Söderoiden aloitus, kärjestä ylöspäin mutta ei lappualoitus (mikähän lie virallinen nimi?) onnistui niin hyvin kuin se voi onnistua, kun virkkuukoukku unohtui kotiin. Vaikka silmukoita joutui poimimaan, on minusta eri asia poimia niitä aloitusketjun reunalta kuin kärki- tai kantalapusta.
Lopetus ei sitten sujunut niin hyvin. Tein toiseen sukkaan italialaisen päättelyn, mutta se joustavuudestaan huolimatta kiristi niin paljon, ettei sukkaa saanut jalkaan. Purin sotkun Aleksanteri Suuri & Gordionin solmu -menetelmällä eli nipsaisin tyynesti sukan reunan rikki saksilla. Päättelin sitten samalla tavalla kuin Luna Moth -huivissa. Nyt ei kiristänyt (paitsi pipoa), mutta reuna ei mikään tavattoman nätti ole, mutta kai se hameen helman alla välttää. Joka tapauksessa into täydelliseen viimeistelyyn lopahti tuossa vaiheessa.
Vaihdoin kantapään tiimalasiksi. Olisi pitänyt neuloa sukan takana sileää vähän pitempään, sillä kantapäästä tuli nyt tosi matala. Opetteluahan tämä sukkienteko minulla vielä on (kuten koko elämä). Muuten tykkäsin kyllä mallista tosi paljon. Mallineule jousti niin paljon, etten tehnyt ollenkaan lisäyksiä.
Jostain kummasta olen saanut sen käsityksen, että 100 g ohutta sukkalankaa riittää polvisukkiin. Ei näköjään riitä. Täytyy ilmeisesti tehdä säärystimiä ainakin osasta niistä Saksasta raahatuista sadan gramman keristä. Seuraavaksi on kuitenkin vuorossa tasapainoilua ufojen kanssa.
Lopetus ei sitten sujunut niin hyvin. Tein toiseen sukkaan italialaisen päättelyn, mutta se joustavuudestaan huolimatta kiristi niin paljon, ettei sukkaa saanut jalkaan. Purin sotkun Aleksanteri Suuri & Gordionin solmu -menetelmällä eli nipsaisin tyynesti sukan reunan rikki saksilla. Päättelin sitten samalla tavalla kuin Luna Moth -huivissa. Nyt ei kiristänyt (paitsi pipoa), mutta reuna ei mikään tavattoman nätti ole, mutta kai se hameen helman alla välttää. Joka tapauksessa into täydelliseen viimeistelyyn lopahti tuossa vaiheessa.
Vaihdoin kantapään tiimalasiksi. Olisi pitänyt neuloa sukan takana sileää vähän pitempään, sillä kantapäästä tuli nyt tosi matala. Opetteluahan tämä sukkienteko minulla vielä on (kuten koko elämä). Muuten tykkäsin kyllä mallista tosi paljon. Mallineule jousti niin paljon, etten tehnyt ollenkaan lisäyksiä.
Jostain kummasta olen saanut sen käsityksen, että 100 g ohutta sukkalankaa riittää polvisukkiin. Ei näköjään riitä. Täytyy ilmeisesti tehdä säärystimiä ainakin osasta niistä Saksasta raahatuista sadan gramman keristä. Seuraavaksi on kuitenkin vuorossa tasapainoilua ufojen kanssa.
Kommentit