Kevään reissut eivät matkakuumetta poistaneet, joten taas oli lähdettävä maailmalle. Tällä kertaa matkustimme ekologisemmin eli otimme viisi matkustuspäivää kymmenen päivän aikana sisältävän interrail-lipun. Tosin reissuun piti sisällyttää mennen tullen vähemmän ekologinen laivamatka. Kyllä tämä Suomi sijaitsee sitten omituisessa paikassa... Blogi päivittyi matkatessamme omia aikojaan, koska vainoharhaisena ihmisenä en halua jättää potentiaalisille murtovaraslukijoilleni vinkkiä siitä, että olemme poissa kotoa.
Tästä pääsee katsomaan matkakuvia ja pikkukuvia klikkaamalla saa ne isommiksi ja niissä on myös lyhyt selostus (siis lyhyt, turha odottaa pitkää jaarittelua) kuvanottopaikasta. Yritin saada kuvakoosteen blogiinkin, mutta se ei onnistunut.
Lähinnä keskityimme tutkimaan Tukholman seutua että Tanskaa. Mies halusi käydä historiallisissa Uppsalan ja Sigtunan kaupungeissa, minä puolestani Legolandissa ja lankakaupoissa. Tällainen pariskunta olemme ;).
Kerrotaan ensin huonot kokemukset. Meillä oli tarkkaan laadittu aikataulu, mutta sehän hurahti heti poskelleen, kun kävi ilmi, että suurimpaan osaan Tukholman ja Malmön välillä kulkevista junista oli oltava paikkalippu. Niitä ei kesäaikaan saanutkaan päivän varoitusajalla, joten oli suunniteltava aikataulu niiden kahden hankalaan aikaan kulkevan junan mukaan, joihin ei tarvinnut varausta. Tarkoitus oli olla kaksi yötä Saksassa, mutta oltiin lopulta vain yksi yö, jotta ehdittäisiin laivaan. Tuon junajutun olisi voinut tietenkin selvittää kotoa käsin, joten siinäpähän kärsittiin tyhmyydestä. Mutta eikös interraililla kuulukin asiaan tämänsorttiset hankaluudet? Junissa oli muutenkin täyttä, joten yhdessä vaiheessa istuin neulomassa junan lattialla. Puolivälissä matkaa sain tietysti flunssan, jota nyt sitten parantelen kotoa käsin, koska eihän reissatessa voi antaa pikkunuhan häiritä menoa.
Koska olemme aikuisreilaajia, meillä oli rinkkojen sijaan matkalaukut, joita olikin kiva kanniskella täysissä junissa, ja olimme hotelleissa yötä. Uppsalan päivänä satoi, muuten oli ihanan aurinkoista. Mieleenpainuvimpia kokemuksia oli kohtaus Uppsalan kirjastossa, jonne menimme sadetta pitämään. Eräs mies vastasi kännykkäänsä lehtilukusalissa, jolloin toinen piti hänelle pitkän saarnan ja karjaisi lopuksi: "Idiot!" Menomatkalla laivassa jossain lähihytissä ulkomaalaisporukka lauloi ja soitti jotain kansanlauluja, joihin kuului äänekästä käsien läpytystä. Kyllähän se voitti humalaisten örvellyksen, mutta pikkutunneilla oli tylsä herätä musisointiin. Olimme Tanskassa kolme yötä, ja totuin niin hotellien aamiaisella tarjottuihin viinereihin, että olen nyt kärsinyt vieroitusoireista. Legolandin lähellä oleva yöpymispaikkamme Vejle osoittautui viehättäväksi merenrantakaupungiksi.
Siinäpä olivat päällimmäiset mietteet. Ja sitten tärkeimpään asiaan eli lankaan. Olimme Saksan lihapatojen (siis lanka-) äärellä viikonloppuna, joten sieltä ei tällä kertaa tullut tehtyä lankaostoksia. Kööpenhaminassa on kolme lankakauppaa, joista kahdesta on kerrottu Kanervan blogissa. Kolmas on osoitteessa Sommerfuglen osoitteessa Vandkunsten 3, joka on Rådhusstrædella kansallismuseosta Strøgetille päin. Kävin kaikissa kolmessa, ja arvatkaapa, paljonko lankaa ostin!
Arvuutellessa esittelen askartelutarvikeostokseni Tukholmasta. Kuvioleikkurit olivat tarjouksessa, eivätkä maksaneet paljon mitään, isoinkin mötikkä vajaat 3 e. Pyöreän, hajoamispisteessä olevan helmirasian sai puoleen hintaan. Täydensin myös leimausarsenaaliani. Askartelutarvikkeet ovat kuin lanka: ne vain lisääntyvät.
Oikea vastaus lankaveikkaukseen: en yhtään. Uskokaa nyt, en yhtään! Hintataso oli huipussaan, kuten muuallakin Kööpenhaminassa, enkä nähnyt mitään pakko saada -lankaa. Yhdestä liikkeestä olin jo tosin ostamassa elämäni ensimmäisiä Noroja, mutta se osoittautui liian vaikeaksi. Myyjä oli muutenkin tyly, ja siitäkös hän pillastui, kun halusin maksaa luottokortilla. Heillä kuulemma on korttiostosten alaraja 300 DKK (yli 40 e), koska pankki ottaa osansa maksusta (käteisellä maksu on kallista, luottokortilla maksu on kallista, asiakkaista on vain riesaa). Sitten myyjä kuitenkin lupasi pitkin hampain, että hän tällä kertaa hyväksyy alahintaisen ostokseni, mutta korosti, että hän ei tee sitä enää koskaan uudestaan (jos en puhu maan kieltä ja yritän maksaa ulkomaisella luottokortilla, tulenko mahdollisesti useinkin tulevaisuudessa häiritsemään hänen työntekoaan?). Koska minulla on credit/debit-kortti, lukijalaite kysyi ensin, kummalla puolella haluan maksaa. Myyjä pillastui siitä lopullisesti ja ilmoitti, ettei kortilla voi maksaa, ja konekin sopivasti alkoi temppuilla. Myyjä ilmoitti, että minun on käytävä nostamassa rahaa automaatista. Päätin, että olen pärjännyt tähänkin asti ilman Noroja, joten eiköhän elämä suju tästäkin eteenpäin, joten langat jäivät kauppaan. Tanskalaiset ovat varmasti mukavia ja ystävällisiä ihmisiä, mutta lankakauppaepisodin lisäksi meille kävi kaksi kertaa niin, että jouduimme marssimaan ravintolasta ulos, kun kohtuullisen odotteluajan jälkeen tarjoilijat eivät edes vaivautuneet nyökkäämään meille, saati että olisivat tulleet ottamaan tilauksen. Aikuisreilaajalla on kanttia äänestää jaloillaan; nuorempana olisin vain tyytynyt tylyyn kohteluun.
Langatta en tullut kuitenkaan kotiin tälläkään kertaa. Uppsalasta löytyi sattumalta lankakauppa rautatieaseman läheltä. Se oli pieni, mutta täynnä laatutavaraa ilman mitään tekokuituhöttöä. Ostin pari kerää Fabelia. Tanskan Vejlessä huomasin niin ikään ohimennen ompeluliikkeen, jossa näytti olevan lankahylly. Liikkeessä oli suloinen sekamelska, ja jouduin siirtelemään tavaroita tällä kertaa ystävällisen myyjän avustuksella päästäkseni paratiisin porteille. Opalin ohuet sukkalangat maksoivat n. 3 e/kerä, joten niitä sitten päätyi matkalaukkuun. Kuvassa esiintyvät myös Kööpenhaminasta ostetut aikuisen bisnesnaisen toimistotarvikkeet (Felix-tuotteet olivat alennuksessa).
Tästä pääsee katsomaan matkakuvia ja pikkukuvia klikkaamalla saa ne isommiksi ja niissä on myös lyhyt selostus (siis lyhyt, turha odottaa pitkää jaarittelua) kuvanottopaikasta. Yritin saada kuvakoosteen blogiinkin, mutta se ei onnistunut.
Lähinnä keskityimme tutkimaan Tukholman seutua että Tanskaa. Mies halusi käydä historiallisissa Uppsalan ja Sigtunan kaupungeissa, minä puolestani Legolandissa ja lankakaupoissa. Tällainen pariskunta olemme ;).
Kerrotaan ensin huonot kokemukset. Meillä oli tarkkaan laadittu aikataulu, mutta sehän hurahti heti poskelleen, kun kävi ilmi, että suurimpaan osaan Tukholman ja Malmön välillä kulkevista junista oli oltava paikkalippu. Niitä ei kesäaikaan saanutkaan päivän varoitusajalla, joten oli suunniteltava aikataulu niiden kahden hankalaan aikaan kulkevan junan mukaan, joihin ei tarvinnut varausta. Tarkoitus oli olla kaksi yötä Saksassa, mutta oltiin lopulta vain yksi yö, jotta ehdittäisiin laivaan. Tuon junajutun olisi voinut tietenkin selvittää kotoa käsin, joten siinäpähän kärsittiin tyhmyydestä. Mutta eikös interraililla kuulukin asiaan tämänsorttiset hankaluudet? Junissa oli muutenkin täyttä, joten yhdessä vaiheessa istuin neulomassa junan lattialla. Puolivälissä matkaa sain tietysti flunssan, jota nyt sitten parantelen kotoa käsin, koska eihän reissatessa voi antaa pikkunuhan häiritä menoa.
Koska olemme aikuisreilaajia, meillä oli rinkkojen sijaan matkalaukut, joita olikin kiva kanniskella täysissä junissa, ja olimme hotelleissa yötä. Uppsalan päivänä satoi, muuten oli ihanan aurinkoista. Mieleenpainuvimpia kokemuksia oli kohtaus Uppsalan kirjastossa, jonne menimme sadetta pitämään. Eräs mies vastasi kännykkäänsä lehtilukusalissa, jolloin toinen piti hänelle pitkän saarnan ja karjaisi lopuksi: "Idiot!" Menomatkalla laivassa jossain lähihytissä ulkomaalaisporukka lauloi ja soitti jotain kansanlauluja, joihin kuului äänekästä käsien läpytystä. Kyllähän se voitti humalaisten örvellyksen, mutta pikkutunneilla oli tylsä herätä musisointiin. Olimme Tanskassa kolme yötä, ja totuin niin hotellien aamiaisella tarjottuihin viinereihin, että olen nyt kärsinyt vieroitusoireista. Legolandin lähellä oleva yöpymispaikkamme Vejle osoittautui viehättäväksi merenrantakaupungiksi.
Siinäpä olivat päällimmäiset mietteet. Ja sitten tärkeimpään asiaan eli lankaan. Olimme Saksan lihapatojen (siis lanka-) äärellä viikonloppuna, joten sieltä ei tällä kertaa tullut tehtyä lankaostoksia. Kööpenhaminassa on kolme lankakauppaa, joista kahdesta on kerrottu Kanervan blogissa. Kolmas on osoitteessa Sommerfuglen osoitteessa Vandkunsten 3, joka on Rådhusstrædella kansallismuseosta Strøgetille päin. Kävin kaikissa kolmessa, ja arvatkaapa, paljonko lankaa ostin!
Arvuutellessa esittelen askartelutarvikeostokseni Tukholmasta. Kuvioleikkurit olivat tarjouksessa, eivätkä maksaneet paljon mitään, isoinkin mötikkä vajaat 3 e. Pyöreän, hajoamispisteessä olevan helmirasian sai puoleen hintaan. Täydensin myös leimausarsenaaliani. Askartelutarvikkeet ovat kuin lanka: ne vain lisääntyvät.
Oikea vastaus lankaveikkaukseen: en yhtään. Uskokaa nyt, en yhtään! Hintataso oli huipussaan, kuten muuallakin Kööpenhaminassa, enkä nähnyt mitään pakko saada -lankaa. Yhdestä liikkeestä olin jo tosin ostamassa elämäni ensimmäisiä Noroja, mutta se osoittautui liian vaikeaksi. Myyjä oli muutenkin tyly, ja siitäkös hän pillastui, kun halusin maksaa luottokortilla. Heillä kuulemma on korttiostosten alaraja 300 DKK (yli 40 e), koska pankki ottaa osansa maksusta (käteisellä maksu on kallista, luottokortilla maksu on kallista, asiakkaista on vain riesaa). Sitten myyjä kuitenkin lupasi pitkin hampain, että hän tällä kertaa hyväksyy alahintaisen ostokseni, mutta korosti, että hän ei tee sitä enää koskaan uudestaan (jos en puhu maan kieltä ja yritän maksaa ulkomaisella luottokortilla, tulenko mahdollisesti useinkin tulevaisuudessa häiritsemään hänen työntekoaan?). Koska minulla on credit/debit-kortti, lukijalaite kysyi ensin, kummalla puolella haluan maksaa. Myyjä pillastui siitä lopullisesti ja ilmoitti, ettei kortilla voi maksaa, ja konekin sopivasti alkoi temppuilla. Myyjä ilmoitti, että minun on käytävä nostamassa rahaa automaatista. Päätin, että olen pärjännyt tähänkin asti ilman Noroja, joten eiköhän elämä suju tästäkin eteenpäin, joten langat jäivät kauppaan. Tanskalaiset ovat varmasti mukavia ja ystävällisiä ihmisiä, mutta lankakauppaepisodin lisäksi meille kävi kaksi kertaa niin, että jouduimme marssimaan ravintolasta ulos, kun kohtuullisen odotteluajan jälkeen tarjoilijat eivät edes vaivautuneet nyökkäämään meille, saati että olisivat tulleet ottamaan tilauksen. Aikuisreilaajalla on kanttia äänestää jaloillaan; nuorempana olisin vain tyytynyt tylyyn kohteluun.
Langatta en tullut kuitenkaan kotiin tälläkään kertaa. Uppsalasta löytyi sattumalta lankakauppa rautatieaseman läheltä. Se oli pieni, mutta täynnä laatutavaraa ilman mitään tekokuituhöttöä. Ostin pari kerää Fabelia. Tanskan Vejlessä huomasin niin ikään ohimennen ompeluliikkeen, jossa näytti olevan lankahylly. Liikkeessä oli suloinen sekamelska, ja jouduin siirtelemään tavaroita tällä kertaa ystävällisen myyjän avustuksella päästäkseni paratiisin porteille. Opalin ohuet sukkalangat maksoivat n. 3 e/kerä, joten niitä sitten päätyi matkalaukkuun. Kuvassa esiintyvät myös Kööpenhaminasta ostetut aikuisen bisnesnaisen toimistotarvikkeet (Felix-tuotteet olivat alennuksessa).
Kommentit