Lähestulkoon ex tempore päätin lähteä Seinäjoen käsityömessuille. Vielä lauantaiaamuna pohdin, jaksanko nousta sängystä ajoissa, mutta onneksi tuli noustua. En olekaan koskaan asiakseni käynyt Seinäjoella, vaan ohi on aina ajettu. Kaupunki oli kaunis ruskan väreissä, varsinkin joen tienoo, mutta tällaista mäkisemmissä maastoissa elänyttä se kaikki aukeus vähän hirvitti.
Messuille oli sovittu blogitapaaminen, ja siellä tutustuin mm. Kaisaan, Mariin ja Villasukkaan. Kiertelimme yhdessä ja istuimme kahvilla ja oli oikein mukavaa. En tiedä, mikä neulepiireissä vetää puoleensa. Olen erakkotyyppiä. Jos soveltuvuustesteissä tai vastaavissa esitetään väite Tutustun mielelläni uusiin ihmiseen, minä en siihen ruutuun ruksia vedä. Entisissäkin tuttavissa on tarpeeksi sietämistä. Missä tahansa muussa tilaisuudessa jättäisin kokoontumiset väliin, mutta neulojien seura vetää puoleensa. Ehkä syy on se, ettei kukaan utele työpaikkoja, perhesuhteita tai niiden puuttumista, mikä on tietenkin normaalin jutustelun peruskamaa mutta minusta kiusallista, vaan keskitytään tärkeisiin asioihin, kuten neulomiseen, malleihin ja lankoihin, ja itsestään saa kertoa, jos haluaa.
Lankoja ostin todella maltillisesti, kun tiedetään, millaisiin suorituksiin pystyn. Kassiin hyppäsi kaksi kerää Stepiä, vyyhti Raijan Aitan Wollia kokeeksi ja vyyhti viheriäistä Jitterbugia. Tekisi mieli aloittaa heti uusista langoista. Onko pakko neuloa entiset ensin pois?
Heinikan tiskillä oli Maiju esittelemässä leimausta. Sain hyviä vinkkejä ja ostin leimasinsetin ensi vuoden joulukortteja varten (tämänvuotisiin on jo idea mietitty ja pahvitkin leikattu). Olen etsiskellyt huivien kanssa pidettävää solkea, ja mieleinen raudasta taottu löytyi Taina Uutelan kojulta.
Ja reissuhan ei ole täysin onnistunut, jos ei pupukokoelma kartu. Kaikki pitkäkorvat ovat Hannele Hämäläisen työtä.
Messuille oli sovittu blogitapaaminen, ja siellä tutustuin mm. Kaisaan, Mariin ja Villasukkaan. Kiertelimme yhdessä ja istuimme kahvilla ja oli oikein mukavaa. En tiedä, mikä neulepiireissä vetää puoleensa. Olen erakkotyyppiä. Jos soveltuvuustesteissä tai vastaavissa esitetään väite Tutustun mielelläni uusiin ihmiseen, minä en siihen ruutuun ruksia vedä. Entisissäkin tuttavissa on tarpeeksi sietämistä. Missä tahansa muussa tilaisuudessa jättäisin kokoontumiset väliin, mutta neulojien seura vetää puoleensa. Ehkä syy on se, ettei kukaan utele työpaikkoja, perhesuhteita tai niiden puuttumista, mikä on tietenkin normaalin jutustelun peruskamaa mutta minusta kiusallista, vaan keskitytään tärkeisiin asioihin, kuten neulomiseen, malleihin ja lankoihin, ja itsestään saa kertoa, jos haluaa.
Lankoja ostin todella maltillisesti, kun tiedetään, millaisiin suorituksiin pystyn. Kassiin hyppäsi kaksi kerää Stepiä, vyyhti Raijan Aitan Wollia kokeeksi ja vyyhti viheriäistä Jitterbugia. Tekisi mieli aloittaa heti uusista langoista. Onko pakko neuloa entiset ensin pois?
Heinikan tiskillä oli Maiju esittelemässä leimausta. Sain hyviä vinkkejä ja ostin leimasinsetin ensi vuoden joulukortteja varten (tämänvuotisiin on jo idea mietitty ja pahvitkin leikattu). Olen etsiskellyt huivien kanssa pidettävää solkea, ja mieleinen raudasta taottu löytyi Taina Uutelan kojulta.
Ja reissuhan ei ole täysin onnistunut, jos ei pupukokoelma kartu. Kaikki pitkäkorvat ovat Hannele Hämäläisen työtä.
Kommentit