Eräänä päivänä Maartsi marssi kohti kirpputoria aikomuksenaan hankkia lasilautasia askarteluun. Kierrätyskärpäsen ja ekoiluebolan tartuttama Maartsi ei tietenkään voi kuvitellakaan käyttää tarkoitukseen uusia lautasia, kun maailma on täynnä hylättyjä astioita. Mutta maailma on täynnä myös hylättyjä pupuja, valitettavasti. Niinpä Maartsin mielessä oli katsastaa myös kirpparin pupuvalikoima.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Aluksi tuntui, että sopivia lautasia ei myynnissä ollut, eikä pupujakaan. Joutuisiko Maartsi lähtemään tyhjin käsin pois? Hätäpäissään Maartsi nappasi mukaansa pääsiäiskoristepussin, koska kyllähän se pääsiäinen tulee, jahka joulusta selvitään.

Seuraavalla käytävällä Maartsin silmiin osui pieni valkoinen, nohevannäköinen pupu. Sen katse oli vetoava, mutta tarmokas. "Haluaisitko muuttaa meille?", Maartsi kysyi. Pupu nyökkäsi ja sanoi: "Myös tuo hiljainen ystäväni etsii uutta kotia." Siinä vieressä olikin pikkuinen keraaminen pupu, jonka Maartsi oitis poimi mukaansa nohevannäköisen pupun seuraksi. "Mahtuisinko minäkin teille?", kysyi vieno ääni viereisestä pöydästä. Maartsi vilkaisi pehmeäturkkista pupua ja hänen sydämensä suli. "Totta kai pääset", hän sanoi ja nappasi pupun kainaloonsa.

Hetken kierreltyään Maartsi löysi sitä, mitä on tullut etsimäänkin. Hän tarttui lautasnippuun ja mitä hän huomasikaan: suloisen lurppasilmäisen pupun, joka katsoi ujon toiveikkaasti.  Urhea sankarittaremme nosti pupun pikkusormensa varassa ja yritti taiteilla kassalle pudottamatta arvokasta lastiaan. "Täällä on kyllä myös koreja asiakkaiden käyttöön", pehmeäturkkinen pupu neuvoi. "Ja minä tiedän vielä yhden pupun, joka etsii uutta kotia", nohevannäköinen pupu lisäsi. Kuuliaisesti Maartsi haki korin ja lähti pupujen neuvojen mukaan jatkamaan kirpputorikierrostaan. Pian hän löysikin pöydän, jossa nökötti valkoinen, hieman pöllämystyneen näköinen pupu. "Sinä pääset meidän kanssa Maartsin kotiin!", muut puput hihkuivat. Niinpä pöllämystyneen näköinen pupu keräsi rohkeutensa ja loikkasi koriin.

Maartsi lähti kulkemaan jälleen kassaa kohti. Hän kuuli rykäisyn ja huomasi hirviäidin vasoineen. "Olisiko teillä tilaa hirviperheellekin?", se kysyi. "Eihän äitiä ja lasta voi jättää pulaan", Maartsi ajatteli, "ja onhan meillä ennestään pari hirveäkin." Myös hirvirouva jälkikasvuineen pääsi kyytiin.

Nyt Maartsin arkki oli aivan täynnä, ja hän lopultakin suuntasi kassalle maksamaan. Pupuja matka uuteen kotiin vähän pelotti, ja ne painautuivat tiukasti kassin pohjalle. Hirvirouva sen sijaan kurkisteli kassin suulta uteliaasti uusia maisemia. "Mitähän sinun miehesi sanoo meistä?", puput epäröivät. "Kyllä se teistä tykkää", Maartsi vakuutti.

"Arvaa, mitä toin kirpparilta!", Maartsi huuteli miehelleen kotiin päästyään. "Pupuja", mies arvasi, mutta huomasi sitten kassin suulta kurkistelevan hirvirouvan. "Ei kun hirven!" "On minulla pupujakin", Maartsi selitti ja esitteli pelastusretkensä tulokset. Maartsin mies myhäili tyytyväisenä ja puput huokaisivat helpottuneina: "Täällä meillä on hyvä koti!"

Tämä tarina perustuu tositapahtumiin. :)